Äänestin hallituksessa Fennovoiman ydinvoimalupahakemusta vastaan, kuten olin edellisellä kerralla kansanedustajana myös tehnyt, sillä en pidä hanketta yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena. Tämä ei perustu fundamentaaliseen ydinvoiman vastustamiseen. Pidän yksittäistä suomalaisstandardein toteutettua ydinvoimalaa parempana vaihtoehtona kuin hiilivoimalaa.
Voisin jopa kannattaa ydinvoiman lisärakentamista ylimenokauden ratkaisuna – sillä kestävään energiatalouteen ei ydinvoimakaan kuulu – jos sitä käytettäisiin täysimääräisesti nopeuttamaan fossiilisista polttoaineista luopumista. Valitettavasti näin ei ydinvoimarakentamista ole meilläkään käytetty, vaan ajatuksena on ollut mahdollistaa alihinnoiteltuun energiaan perustuva energiakulutuksen jatkuva kasvu.
Ymmärrän että Rosatomin osuus Fennovoimassa on nyt saanut myös monia ydinvoiman ystäviä epäröimään hanketta. Rosatomin osuutta onkin syytä arvioida kriittisesti, mutta demonisoida sitä ei pidä. Ymmärrän hyvin, että hankkeen kannattajat ovat siihen liitetyistä suomettumislausunnoista tuohtuneita. Suomessa toimivat kaksi neuvostoaikaista ydinvoimalaa ovat osoittautuneet maailman käyttövarmimmiksi laitoksiksi, mutta ne ovat myös Suomen valtion yhtiön omistuksessa, kuten kaiken ydinvoiman tulisi Suomessa olla.
