Järven lumo
Ateneumissa on avattu hieno Järven lumo -näyttely Tuusulanjärven itärannalle 1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntyneestä Tuusulanjärven taitelijayhteisöstä. Se perustuu Riitta Konttisen tästä yhteisöstä kertovaan uuteen kirjaan. Koska kirjassa on enemmän asiaa kuin näyttelyssä ja näyttelyssä myös sellaisia maalauksia, joista kirjassa ei ole kuvia, kannattaa molempiin tutustua.
Tuusulanjärven taitelijayhteisö syntyi viiden poikkeuksellisen lahjakkaan taiteilijan lähekkäin nousseiden talojen ja niiden asukkaiden ympärille. Säveltäjä Jean Sibelius, runoilija J. H. Erkko sekä taidemaalarit Eero Järnefelt ja Pekka Halonen rakennuttivat kaikki omat talonsa, jotka jo rakennuksina ovat ainutkertaisia suojelukohteita. Vain yhteisön ensimmäinen tulija, kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalaripuolisonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat valmiiseen taloon, Aholan nimen saaneeseen Vårbackan vuokrahuvilaan. Tänään Ahola, Ainola, Erkkola, Halonsenniemi ja Suviranta ovat suosittuja turistikohteita, joskin vain Sibeliuksen Ainola on tunnustetusti maailmankulttuurin liitetty kansainvälinen pyhiinvaelluspaikka.
Riitta Konttinen ei kuitenkaan käsittele näitä taloja ja niiden asukkaita kulttikohteina vaan kertoo seikkaperäisesti ja kiintoisasti taitelijakotien rakentamisesta ja asukkaiden arkielämästä, puolisoista, lapsista ja vieraista. Konttinen käsittelee laajasti naisten osuutta taitelijayhteisössä ja sen luomistyössä ja myös melkein aina unohdettua palvelusväkeä, jota ilman isäntäväen hengenviljely ei olisi samalla lailla kyennyt kukoistamaan.
Kaikkien taitelijakotien asukkaat olivat laajasti sukuverkostuneita, myös keskenään. Aino Sibelius oli Suvirannan isännän Eero Järnefeltin, kirjailija Arvid Järnefeltin sekä säveltäjä Armas Järnefeltin sisar. Eeron vaimo Saimi oli ammattinäyttlijä. Pekka Halosen puoliso Maija oli pianisti ja ahkera kirjallisuuden kääntäjä ja veli Antti oli lahjakas viulisti. J.H. Erkko oli Päivälehden perustajan Eero Erkon veli – kaikki taitelijayhteisön jäsenet kuuluivat Päivälehden ja nuorsuomalaisuuden laajempaan piirin.
Juhani Ahon veli Kalle oli myös kirjailija ja Ahon puoliso Venny Soldan-Brofeldt on aiheettomasti jäänyt yhteisön viiden isäntämiehen varjoon. Venny oli paitsi lahjakas taidemaalari sekä muotoilija ja kuvittaja, myös monin tavoin modernin naisasialiikkeen ja taidekasvatuksen uranuurtaja. Ahon perhekunnan erikoisuus oli, että Juhani Aho oli rakastunut myös Vennyn nuorempaan sisareen Tillyyn. Hän asui Aholassa ”ottolapsen” kanssa, jonka isä oli Juhani Aho. Asetelma ei ollut aivan niin harmoninen, kuin ulospäin haluttiin näyttää. Asuminen maalla ei sittenkään ollut aina onnellista. Muistikirjaansa Venny Soldan-Brofeldt on tehnyt myös merkinnän: ”Pahin painajaiseni, olemme muuttaneet takaisin Aholaan.”
Tuusulanjärven taitelijayhteisön tunnetuin ulkojäsen oli runoilija Eino Leino, usein nähty vieras yhteisön taitelijakodeissa. Leino asui itsekin pitempiä aikoja Tuusulassa, vaikkei ”kirjattomana ja karjattomana” miehenä omistanut sielläkään vakituista asuinpaikkaa. Hän myös kuoli Tuusulassa, joskaan ei järven tuntumassa.
Juhani Ahon muutosta Aholaan vuonna 1897 alkunsa saaneen yhteisön kukoistuskautta kesti vain pari-kolme vuosikymmentä . J.H. Erkko kuoli jo 1906 ja Aho 1921, Pekka Halonen 1933 ja Eero Järnefelt 1937. Sibelius eli Ainolassa kuolemaansa saakka vuoteen 1957, mutta ei enää 1931 jälkeen julkistanut ainuttakaan sävelteosta. Mutta näinkin lyhyeksi jäänyt taitelijayhteisön kausi on edelleen ainutlaatuinen Suomen kulttuurin historiassa. Yhteisön taitelijoista ja myös yhteisöstä on julkaistu paljon kirjoja, mutta ei vielä näin monipuolista ja elävää kuvausta kuin Riitta Konttisen Onnellista asua maalla.
Lokakuu 2013
