Metsäteollisuus kauppa- ja talouspolitiikan kummisetänä 
Suomen metsäteollisuuden viisiosainen historiasarja on edennyt neljänteen osaansa, jonka kirjoittaja tällä kertaa on erityisesti kauppapolitiikkaan perehtynyt historiantutkija Niklas Jensen-Eriksen. Painotus kauppapolitiikkaan näkyykin vahvasti kirjassa, jossa metsäteollisuuden tekniikan ja talouden kehitys ja sen laajempi yhteiskunnallinen asema jää aiempiin osiin nähden vähemmälle huomiolle. Jensen-Eriksen on voinut nojata aiempaan Suomen kauppapolitiikkaa ja integroitumista länsimarkkinoihin koskeneeseen jo varsin kattavaan tutkimukseen kirjassaan. Samalla hän on täydentänyt sitä tärkeällä tavalla metsäteollisuuden harjoittaman oman ”ulkopolitiikan” osalta sekä kartoittamalla suhtautumista metsäteollisuuden tuotteiden kauppaan myös muiden maiden kannalta.
Metsäteollisuuden kauppapolitiikan perustana oli liittoutuminen muiden pohjoismaiden kanssa. Pohjoismainen kartelliyhteistyö toimi yleensä hyvin ajoittaisesta rakoilusta ja yksittäisistä irtiotoista huolimatta. Pohjoismailla ja niiden metsäteollisuuksilla oli pääsääntöisesti myös yhtenäiset kauppapoliittiset intressit. Niitä vastassa olivat useimmiten kuutosmaiden ja Britannian pienempiin yksiköihin jakaantuneet ja kilpailukyvyltään tehottomammat paperintuottajat, jotka myös halusivat varmistaa selluloosantuonnin jatkumisen Pohjolasta. Alkuperäisten EEC-maiden tuottajat pystyivät myös vaikuttamaan komission ja jäsenmaiden hallitusten politiikkaan tehokkaammin kuin brittituottajat, sillä Englannin hallitus oli yleensä poliittisista syistä ymmärtäväinen Suomen kauppapolitiikan pyrkimyksille ja kenties periaatteessakin vähemmän altis protektionismin kiusauksiin kuin EEC. Tässä suhteessa englantilaiset arkistolähteet ovat olleet Jensen-Eriksenin tutkimukselle erityisen antoisia.
Metsäteollisuus ja valtiovalta olivat 50- ja 60-luvun Suomessa läheisessä symbioosissa. Suomen kauppapolitiikkaa toteuttava ulkoministeriö ulkoisti usein politiikan linjausten valmistelun metsäteollisuudelle, joka puolestaan systemaattisella ja avokätisellä rahoituksellaan pyrki ja useimmiten myös onnistui varmistamaan poliitikkojen myötämielisyyden kulloisillekin talous- ja kauppapoliittisille toiveilleen. Tämän rahoituksen mitoitus ja muodot Jensen-Eriksenin avoimesti kuvaamana oli senlaatuista, että liikemies Sukari ja Kehittyvien Maakuntien Suomi näyttäytyvät sen rinnalla harmittomilta nakkikioskinpitäjiltä. Suotta ei Jensen-Eriksen kirjoita, että ”jos 1950-luvulla olisi laadittu luetteloja maailman vähiten korruptoituneista maista, Suomi ei olisi sijoittunut kärkeen”.
Teollisuus ei toki ollut ainoa päivänvaloa kestämättömän rahan lähde, vaan sitä tuotiin Suomeen myös dollareina ja ruplina kommunismin vastustamisen tai edistämisen merkeissä. Kyse ei ollut vain poliittisesta valonarkuudesta vaan myös silloisten, nykyistä löysempien kirjanpito- ja verosääntöjen kiertämisestä. Dollarirahan osalta Mikko Majanderin mainio Demokratiaa dollareilla on SDP:n osalta valottanut sodanjälkeisiä rahavirtoja ja ruplistakin on saatu muualla tietoa. Jarkko Vesikansan Salainen sisällissota puolestaan valottaa Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-säätiön toimintaa ansiokkaasti, mutta kokoava teos Politiikan rahoitus Suomessa odottaa vielä tekijäänsä.
Metsäteollisuudesta sodanjälkeisessä Suomessa ei (eikä paljoa muustakaan) voi kirjoittaa ilman, että Urho Kekkonen nousee vahvasti esiin. Vuorineuvosten ja Kekkosen, puunostajien ja metsänomistajien tai laajemmin metsäteollisuuden ja maalaisliitto/keskustapuolueen suhdetta on leimannut aina vahva keskinäinen riippuvuus, joka on saanut myös dialektisen viha-rakkaussuhteen muotoja. Mutta Jensen-Eriksen rekisteröi myös sen, miten Metsäliiton kehitys itsekin merkittäväksi metsäteollisuuden suurtuotannon omistajaksi on tähän suhteeseen ajan myötä vaikuttanut.
Metsäteollisuuden kansainvälistyminen ja metsäteollisuuden ympäristöpolitiikka nousevat jo tämänkin teoksen kattaman ajanjakson puitteissa mukaan tarkasteluun, mutta eivät vielä samalla tavoin hallitseviksi teemoiksi kuin odotettavasti teossarjan seuraavassa osassa tulee tapahtumaan.
Toukokuu 2008
