Random House, New York 1999
Yhden kauden pääsihteeri
Aiemmin Egyptissä keskeisissä tehtävissä presidentti Mubarakin luottomiehenä mm. apulaisulkoministerinä toiminut Boutros Boutros-Ghali valittiin ensimmäisenä Afrikkalaisena YK:n pääsihteeriksi syksyllä 1991. Hänestä tuli myös ensimmäinen pääsihteeri, jota ei valittu uudelleen toiseksi kaudeksi. Hän sai kyllä turvallisuusneuvoston 15 äänestä 14, mutta puuttuva ääni kuului Yhdysvalloille, joilla yhtenä turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä oli tässäkin asiassa veto-oikeus.
Boutros-Ghalin jo joitain vuosia sitten ilmestyneessä muistelmakirjassa käydään hänen pääsihteerikautensa läpi pääsihteerin ja Yhdysvaltojen suhteiden näkökulmasta. Kirjassa käydään läpi Boutros-Ghalin valinta pääsihteeriksi, hänen toimikautensa tapahtumat YK:ssa ja kriisit Kamputsheasta Lähi-idän kautta Haitiin, kaikkien osalta korostaen erityisesti USA:n roolia ja päätyen uudelleenvalinnasta käytyyn kisaan.
Boutros-Ghali korostaa ymmärtäneensä hyvin koko ajan, että ilman toimivia ja hyviä suhteita Yhdysvaltoihin ja sen tukea ei YK:lla ja sen pääsihteerillä ole mitään mahdollisuuksia toimia tuloksellisesti. Samalla hän kuitenkin katsoi, ettei pääsihteeri myöskään voinut olla Yhdysvaltain uloke, vaan hänen tuli olla itsenäinen tarvittaessa kaikista hallituksista riippumaton toimija. Riippumattomuuttaan Boutros-Ghali ei missään katsonut käyttäneensä Yhdysvaltojenkaan etujen vastaisesti. Itse asiassa hän selittää useimpien ongelmien ja ristiriitojen johtuneen Yhdysvaltojen oman politiikan epäjohdonmukaisuudesta ja häilyvyydestä, mikä Clintonin vuosina ei ehken aina väärä tulkinta ollut.
Esimerkkinä siitä, miten pääsihteeri katsoi toimineensa Yhdysvallat huomioon ottavalla tavalla, oli YK:n lastenrahaston UNICEF:n johtajan vaali keväällä 1995. Suomen Elisabeth Rehnillä oli jo järjestön hallintoneuvoston enemmistön tuki takanaan, mutta Boutros-Ghali taivutti jäsenmaat kuitenkin puoltamaan oman amerikkalaisen ehdokkaansa Carol Bellamyn nimittämistä. Mutta tästäkään pääsihteeri ei saanut pisteitä valkoisesta talosta, sillä USA:n hallituksella oli toinen (mies)ehdokas, jonka nimittämistä se pääsihteerille oli varsin painokkaasti esittänyt. Bill Clinton on kuitenkin tässä YK-USA draamassa vain etäisempi henkilö. Sen keskiössä on Clintonin ensimmäisen kauden ajan maansa YK-suurlähettiläänä toiminut ja siitä ulkoministeriksi noussut Madelaine Albright. Kirjan viittaukset hänen ja Boutros-Ghalin molemminpuolisesta ystävyyden ja kunnioituksen vakuutuksista ovat yhtä uskottavia.
Boutros-Ghalin viisivuotisen toimikauden lähestyessä loppuaan Yhdysvallat aloitti tiukan kampanjan pääsihteerin vaihtamiseksi. Boutros-Ghali aluksi otaksui sen intensiivisyyden heijastavan samanaikaisesti käynnissä ollutta USA:n presidentinvaalikampanjaa, jossa republikaanien ehdokas Bob Dole hankki aina vuorenvarmat aplodit oikeistokannattajiltaan mollaamalla pääsihteeriä tavalla, jonka hän tuntui kokeneen henkilökohtaisesti loukkaavana. Boutros-Ghali uskoi, että jos hän jaksaisi sinnitellä USA:n vaalien yli, niin Clinton vaalien jälkeen taipuisi muiden maiden Boutros-Ghalille antaman vankan tuen huomioonottaen hänen jatkokautensa hyväksymiseen. Siksi hän myös torjui erilaiset kompromisseiksi tarkoitetut tarjoukset yhden tai kahden vuoden toimikauden pidennyksestä.
tammikuu 2004
