Erkki Tuomioja
TAAS TARVITAAN ASUNTOPOLITIIKKAA
Uutispäivä Demari 17.1.2003
Lähiaikojen ennätyspakkaset ovat tappaneet jo satoja asunnottomia eri puolilla Eurooppaa. Erityisen vaikea tilanne on Venäjällä. On hyvä, ettei Suomesta tällaisia uutisia ole enää kuulunut. Mutta se, että asunnottomille pystytään nykyisin järjestämään jokin suoja paukkupakkasilla ei tarkoita, että asuntopolitiikka olisi meillä kunnossa.
Markkinat eivät yksin tuota hyvää asuinympäristöä eivätkä kohtuuhintaisia asuntoja. Sitä varten meillä on ollut melko hyvin toimiva arava-järjestelmä. Nyt se uhkaa ränsistyä siksi, että sen korkotaso ei enää ole houkutteleva.
Olemme jo pitkään olleet tiellä, jossa asuntopolitiikka tietoisena julkisena toimintana on ollut alasajon kohteena. Markkinauskovaiset rahaministeriössä ja oikeistossa ovat katsoneet, että markkinat hoitavat asuntokysymyksen, ja että koko arava-järjestelmä joutaakin sen vuoksi alas ajettavaksi. Kun arava-järjestelmän lakkauttamiselle ei ole olemassa poliittista enemmistöä, on kiertotien samaan päämäärään tarjonnut passiivisuus. Aravakorkojen on annettu jäädä tasolle, jossa arava-asuminen tulee kohtuuttoman kalliiksi eikä arava- rahoitukselle enää ole uusia ottajia.
Nyt on lähes viimeinen hetki tehdä tarvittavat korjaukset ympäristöministeriön esityksen pohjalta. Tätä on vaatinut myös eduskunta. Hallituksen onkin kyettävä sopimaan asiasta ennen vaaleja.
Kuten aina, asunto-ongelmat ja suoranainen asunnottomuus kärjistyvät pääkaupunkiseudulla. Kaupungit eivät itsekään ole kokonaan syyttömiä, sillä ne voisivat harjoittaa paljon aktiivisempaa maa- ja kaavoituspolitiikkaa ja satsata enemmän vuokra-asuntotuotantoon. Hallituksen hyvä yritys tarttua ongelmiin yhdessä alueen kuntien kanssa jäi puolitiehen.
Sivujuonne asuntokeskustelussa on ollut huomion kiinnittäminen ns. hyvätuloisiin asukkaisiin aravalainoitetuissa vuokrataloissa. Nämä tulorajat ylittävät asukkaat ovat aikanaan asunnon saadessaan mahtuneet tiukkoihin tulorajoihin eikä se, että jotkut heistä tulojen kasvaessa ovat jääneet asumaan arava-asuntoon ole mikään todellinen ongelma. Kyse on pienestä vähemmistöstä eikä heidän takiaan arava-asumisen vakautta ja asumisturvallisuutta tule lähteä heikentämään.
Tavoitteena tulee päinvastoin olla se, että yhteiskunnan kustannuskontrollissa oleva vuokra-asuminen olisi tulorajoihin katsomatta kaikkien kansalaisten tavoitettavissa. Luksus- asumisesta ei arava-asumisessa ole kyse ja riittävä sekä kaikkien ulottuvilla oleva arava-asuminen on tehokkain slummiutumisen este.
Tärkeä osa asuntopolitiikkaa on sekä ekologisesti että sosiaalisesti hyvän asuinympäristön tuottaminen. Pohjoismaisten yhteiskuntien yksi vahvuus on siinä, että asuinalueiden sosiaalinen erottelu on vähäistä. Se on kuitenkin nyt lisääntymässä tavalla, joka edellyttää sosiaalisen otteen palauttamista maa- ja kaavoituspolitiikkaan. Suomessa emme halua sen enempää kurjia slummeja kuin rikkaiden vartioituja kultahammasrannikoitakaan.
