Erkki Tuomioja
VISPILÄNKAUPPAA
kolumni Demariin 16.3. 1998
Se että helikoptereista päättäminen on eduskunnassa osoittautunut poikkeuksellisen
vaikeaksi ei johdu siitä, että kyse jonkun mielestä on seksikkäistä vehkeistä.
Helikopterihankinta, jonka kustannukseksi puolustusvoimat itse esittää 3,8 miljardia
markkaa, mutta jonka todelliseksi hinnaksi on julkisuudessa epäilty yli
kahdeksaa miljardia markkaa, on ristiriidassa julkisen talouden hoidossa
välttämättömän säästäväisyyden kanssa.
Lisäbudjetin käsittelyssä purkautuu terve kyllästyminen suomalaiseen
minivarustelukierteeseen. Meillähän varustelumenot ovat pahimman laman aikana
toteutetun ylimitoitetun Hornet-hankinnan vuoksi nousseet, kun kaikkialla muualla
Euroopassa varustelutasoa on kylmän sodan jälkeen leikattu. Tämä on ristiriidassa
myös sen kanssa, miten muissa menoissa toteutetut välttämättömät säästötoimet
ovat samanaikaisesti koetelleet kansalaisten arkiturvallisutta.
Käsitellessään turvallisuusselonteon eduskunta ei vastustanut puolustuksen
rakenneuudistukseen sisältynyttä valmiusyhtymien perustamista, mutta se ei
ottanut kantaa kustannuksiin eikä erikseen helikopterihankintaan. Se olisikin
ollut mahdotonta sen vain muutaman rivin informaation varassa, jota selonteko
tästä asiasta tarjosi. Nyt pyritään siihen, että valmiusyhtymien kehittämistä
voidaan jatkaa vuoteen 2006 ulottuvan suunnittelukauden aikana tilausvaltuuksista
tehtävän päätöksen puitteissa.
Päällimmäisenä sosdem eduskuntaryhmässä on ollut ajatus, voitaisiinko koko
tilausvaltuuspäätöstä siirtää tuleviin vaalienjälkeisiin hallitusneuvotteluihin
tai ainakin ensi vuoden budjettikäsittelyn yhteyteen.
Jos enin osa hallituspuolueista kuitenkin haluaa ratkaista asian nyt, on
esitystä muutettava. Miten se tehdään on neuvottelukysymys. Ehdoton lähtökohta
kuitenkin on, että eduskunnan täytyy olla varma siitä että se mitä nyt
päätetään myös pitää päätöksen perusteella hankintoja toteutettaessa.
Kun eduskunta asiasta jotain päättää tarkoittaa se niiden sitovien kehysten
määrittämistä joissa toimiva puolustuskokonaisuus on järjestettävä.
Hankintavaltuuksia saa käyttää vain tavalla, joka ei synnytä tosiasiallisia
sitoutumuksia uusista hankinnoista ja jossa mahdolliset kustannusnousut katetaan
hankintojen kokonaisvaltuutusta ylittämättä.
Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta sitä joudutaan korostamaan
yhtäältä Hornet-kokemusten ja toisaalta kenraalien julkisuudessakin näkyneen
ylimielisen asenteen vuoksi.
Yhtä selvää on, että tehty päätös on otettava huomioon puolustusmenojen
tulevissa kehyspäätöksissä niitä vastaavasti supistaen.
* * *
Mitä lentopelejä rahalla sitten hankitaan? Kuljetushelikoptereiden hankintaan
ei kohdistu lainkaan epäilyjä siltä osin kun kyse on olemassaolevan vanhentuvan
kaluston uusimisesta ja organisatoorisesta siirrosta valmisuyhtymille.
Kysymysmerkit kohdistuvat siihen, tarvitaanko näiden lisäksi myös kokonaan uutta
aselajiavausta merkitseviä taistelukoptereita. Varsin perustellulta tuntuisi ettei
nyt hankita eikä sitouduta tulevaisuudessakaan jälkimmäisiin.
