Tampereen banaanitasavalta
Suomessa on monia pieniä kuntia ja kaupunkeja, jotka ovat sillä tavoin riippuvaisia
paikkakuntansa suurimmasta työnantajayrityksestä ja sen maksamista palkoista ja
veroista, että kunnallinen itsehallinto on keskeisissä kunnan tulevaisuutta
koskevissa ratkaisuissa luovutettu kyseisen yhtiön pääkonttorille —
aivan kuten valta vielä jokin aika sitten keskiamerikkalaisissa banaanitasavalloista
oli United Fruitin kassakaapissa. Kesäuutisten perusteella tuntuu siltä kuin Suomen
toiseksi suurin kaupunki olisi liittynyt näiden joukkoon.
Tampella omistaa aivan Tampereen keskustan tuntumassa Tammerkosken yläpuolella noin
26 hehtaarin suuruisen teollisuusalueen. Tampellan teollisten työpaikkojen kohtalo,
ison alueen rakentamisperiaatteet ja kaupunkikuvassa ainutlaatuisen tehdasmiljöön
asema ovat kaikki isoja kysymyksiä. Juuri sen kokoisia, että ne tamperelaisen
kunnallispolitiikan parhaiden perinteiden mukaisesti sopivat ratkaistaviksi
ilman lausuntokierrosta tai lautakuntavalmistelua keskellä kesää kaupunginhallituksen
ja -valtuuston pikakäsittelyssä.
Sopimuksella on Tampellan käyttöön luvattu kaavoittaa 420 000 kerrosneliömetriä
asuin- ja liiketilaa. Vain jos tämä mahtava määrä sattuisi jopa ylittymään,
saa kaupunki ylittävän rakennusosuden haltuunsa. Säilytettävästä rakennuskannasta
sopimuksessa ei sanota sanaakaan. Suojelualoitteet esitetään kuitenkin samantien
hylättäviksi. Alueelle tulevan asuntotuotannon hinnasta tai laadusta ei siitäkään
mainita mitään. Se tuskin on sattuma, sillä eihän kaupunki edes Lapinniemen
asuntomessukohteessa halunnut turvata sosiaalisen asuntotuotannon mahdollisuutta
Käytännössä kysymys oli yli puolen miljardin markan arvonluomisesta Tampellalle.
Yhtiön tarkoituksena on käyttää raha muualle Tampereelle — kaupungin luovuttamalle
tontille — tulevan korvaaavan tehdasalueen miljardi-investoinnin rahoittamiseen.
Tampellan teollisten työpaikkojen säilyminen Tampereella onkin peruste sille,
että kaupunki näin täydellisesti antautui yhtiön vaatimusten edessä.
Työllisyys on vakava ja ymmärrettävä huoli Tampereella. Ulkoapäin on vaikea tietää
kuinka todesta Tampellan uhkaus työpaikkojen poisviemisestä Italiaan on otettava.
Se että tällaisia uhkauksia heitetään olisi jo kyllin vahva syy yhteiskunnan
ryhdistäytymiseen eikä ainakaan aihe täydelliseen antautumiseen niiden edessä.
Varmaa kuitenkin on, ettei näiden työpaikkojen tulevaisuutta ratkaista sellaisella
epäsuoralla julkisella subventiolla, jota sopimus merkitsee. Tampereenkaan
tulevaisuus ei ole enää pitkällä aikavälillä savupiipputeollisuudessa. Jos
kaupunki kuitenkin haluaa osallistua yhden yhtiön investointien rahoittamiseen —
aika mielenkiintoisella tavalla yritysten väliseen kilpailuun puuttuen —
olisi kai perustellumpaa merkitä rahalla yhtiön osakkeita vaikka suunnatussa osakeanissa.
Erityisen mielenkiintoinen on Tampereen ratkaisu tilanteessa, jossa sinipunahallituskin
on osoittanut valmiutta radikaaleihin maapoliittisiin uudistuksiin asuntokustannusten
leikkaamiseksi. Näihin toimiin voitaisiin aivan hyvin liittää lunastuslainsäädännön
kehittäminen siten, että lunastettavaksi voisi tulla käytöstä poistuva teollisuusmaa siinä missä maatalousmaakin.
Ydin 5/89
