Czeslaw Milosz, The Captive Mind. Penguin Books, 251. S, Chippenham 2001

Milosz

 

Sopeutumisen taito

Czseslaw Miloszin klassikkokirja totalitarismista ja Puolasta kirjoitettiin jo 1951-52, julkaistiin vuonna 1953 ja tämä minulta aiemmin lukematta jäänyt ties kuinka mones kymmenes uusintapainos on vuodelta 2001. Milosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehkei ihan sattumalta juuri Puolan poikkeustilan julistamisen vuonna 1980, ja hän kuoli 93-vuotiaana vuonna 2004.

Milosz syntyi pienessä Šeteniain kylässä silloisessa Venäjän valtakunnassa, nykyisessä Liettuassa ja opiskeli Vilnan yliopistossa, jossa suoritti oikeustieteen tutkinnon. Hän tunnustautui aina sekä puolalaisen että liettualaisen identiteetin haltijaksi, mikä ei silloin eikä vieläkään ole kummankaan kansan valtavirran kanssa helposti yhteensovitettavissa. Nuorena miehenä ja aloittelevana runoilijana hän etääntyi katolisuudesta ja esiintyi vapaana vasemmistolaisena. Sodan aikana hän auttoi vainottuja juutalaisia, mutta ei liittynyt maanlaiseen armeijaan, koska piti sen johtoa liian oikeistolaisena ja nationalistisena.

Kommunistien otettua vallan sodanjälkeisessä Puolassa Milosz jatkoi sen palveluksessa Puolan lähetystön kulttuuriattasena ensin Washingtonissa ja sitten Pariisissa vuoteen 1951 saakka, jolloin erosi ja jäi maanpakolaiseksi ensin Ranskaan ja sitten Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän vuonna 1970 sai. Katolilaisuuteen vähitellen palannut Milosz ei silti sellaisenaan ryhtynyt oikeiston sanansaattajaksi. Hänellä oli ensin vaikeuksia saada viisumia Yhdysvaltoihin, jossa vitsin mukaan maccarthyismin aikana saattoi anti-kommunistikin tulla niputetuksi samaan sakkiin kuin muutkin kommunistit…

The Captive Mind on ankaraa, mutta intellektuaalisesti punnittua stalinismin kritiikkiä, vaikka mielenkiintoista kyllä Stalinin nimeä tuskin edes kirjassa mainitaan. Se käsittelee erilaisia sopeutumistapoja totalitaariseen vallankäyttöön ja ns. Ketman taitoa, jolla järjestelmän epäilijät peittivät oppositioasenteensa vallanpitäjiä näennäisesti myötäileviin tulkinnanvaraisiin ja epämääräisiin lausuntoihin ja puheisiin, toivoen näin pääsevänsä myöhemmin asemiin, joissa voisi tehokkaammin levittää toisinajatteluaan.

Milosz kirjoittaa neljästä Alfaksi, Betaksi, Gammaksi ja Deltaksi nimeämästään lahjakkaasta puolalaiskirjailijasta tai runoilijasta, joista kukin eri tavoin varmisti asemansa kommunistien johtamassa Puolassa. Aikalaisten ei ollut vaikea tunnistaa keistä oli kysymys. Yksi heistä teki näyttävän uran kommunistista Puolaa edustavana suurlähettiläänä päästen lopulta parlamenttiin ja puolueen keskuskomiteaan, toinen teki 28-vuotiaana itsemurhan, kolmas populaarina ja kuvia kunnioittamattomana turbaduurina kuoli myös suhteellisen nuorena heittäydyttään vielä sosialistisen realismin airueeksi Miloszin vastaisine häväistyskirjoituksineen ja Stalinin ylistyslauluineen. Historiaan heistä on ehkä parhaiten jäänyt Alfa eli Jerzy Andrzejewski ja hänkin enemmän Andrzej Wajdan ansiosta, joka teki elokuvan hänen Tuhkaa ja timantteja-romaanistaan.

The Captive Mind on jäänyt Arthur Koestlerin ja George Orwellin tuotannon ohella genrensä kestäväksi klassikoksi juuri siksi, että se ei vain luetellut ja kuvannut stalinismin kauheuksia vaan pyrki myös taustoittamaan ja ymmärtämään sitä mikä johti erilaisia ihmisiä eri tavoin sopeutumaan totalitarismin palvelijoiksi.

Marraskuu 2015