Kures, Voldemar, Seitsme lukuga suletud raamat I – V

Emigranttielämän päiväkirjatSeitsme lukuga suletud raamat

 Kures, Voldemar, Seitsme lukuga suletud raamat, I köide, Ilmamaa, 505 s., Tartto 2006 ; II köide, Ilmamaa, 493s., Tartto 2006 ; III köide, Ilmamaa, 499 s.,Tartto 2007; IV köide, Ilmamaa, 504 s., Tartto 2008 ; V köide, Ilmamaa, 536 s., Tartto 2009

Vuonna 1893 syntynyt ja Ruotsissa 1987 kuollut Voldemar Kures on kirjailijoita ja taitelijoita koonneesta Noor-eesti ryhmästä syntyneeseen nuorempaan Siuru-ryhmään kuulunut kirjoittaja. Hän teki huomattavan elämäntyön toimittajana ennen kuin toisen maailmansodan Seitsme lukuga suletud raamatlopulla päätyi Ruotsiin maanpakoon, ensin Neuvostoliiton ja sitten Saksan ja lopulta
uudelleen Neuvostoliiton miehittämästä Virosta. Ruotsissa hän piti päiväkirjaa, joka on nyt
itsenäisessä Virossa julkaistu peräti viisiosaisena paksuna sarjana.

Ensimmäisessä osassa on myös joitain harvoja päiväkirjamerkintöjä ja artikkeleita vuosilta 1929-1944, mutta varsinaiset päiväkirjamerkinnät kattavat vuodet 1945-1959. Toimittajana Kures oli tarkkailija ja kertoja, olematta koskaan itse varsinainen poliittinen toimija. Hän oli kuitenkin joissain ratkaisevissa vaiheissa päätöksentekijöitä lähellä, kuten ollessaan Viron ulkoministeriön tiedottajana mukana kenraali Laidonerin Moskovan vierailulla vuonna 1940. Tästä laadittu tarkka kertomus on mielenkiintoista ja monin tavoin historiantutkijalle arvokasta lukemista. Kures tunsi jollain tavoin kaikki aikansa keskeiset ja tunnetuimmat
virolaispoliitikot ja kulttuuri-ihmiset, mikä tosin pienessä maassa ei ole niin vaikeata. Seitsme lukuga suletud raamat

Viisiosaisen päiväkirjan julkaiseminen tuskin on kustantajalle liiketaloudellisesti kannattava sijoitus, mutta kulttuuritekona se on kiitettävä ja historiantutkijallekin hyödyllinen. Ei niin, että Kures kirjaisi sellaisia tapahtumia, joissa on itse ollut välittömästi osallinen, paitsi emigranttiyhteisön piirissä, jonka pienet intrigit eivät kovin suuria näköaloja aukaise. Merkinnät ovat kuitenkin täynnä kertomuksia ja arvioita virolaisista poliitikoista ja kulttuurielämän vaikuttajista. Historian lähdeaineistona ne tietysti edellyttävät moninkertaistettua lähdekritiikkiä, sillä valtaosaltaan on kyse toisen tai useamman käden kautta kuulluista, vuosikymmenten takaa periytyvistä jutuista, joita voi luonnehtia juoruiksi. Historiantutkijalle juorutkin voivat olla hyödyllistä lähdeaineistoa, silloinkin kun ne tiedetään
ilmiselvästi tahallisesti tai tahattomasti liioitelluiksi, vääristellyiksi tai suorastaan keksityiksi. Seitsme lukuga suletud raamatSellaisina ne saattavat kertoa enemmän kertojasta kuin niiden kohteesta, mutta joka tapauksessa siitä, millaisena jotkut henkilöt ja tapahtumat ovat jääneet, tai ainakin haluttu jättää jälkipolvien muistoissa elämään. 

Tämä koskee esimerkiksi Hella Wuolijokea, josta päiväkirjoissa on toistuvasti merkintöjä. Gustaf Suits on lähteenä useampaan otteeseen vuosien väliin tehdyille merkinnöille, joiden mukaan hän olisi bolshevikeille kavaltanut englantilaisten hyökkäysssuunnitelmat Kronstadtiin vuonna 1919, kunnes sitten tulee Kuresin eteen tapahtumissa mukana ollut englantilainen upseeri, joka voi osoittaa väitteen paikkansapitämättömäksi. Hella Wuolijoki esiintyy usein samoissa merkinnöissä kuin Jaan Tõnisson, joiden keskinäinen suhde on ollut toistuva puheenaihe niin Suitsin kuin Aino Kallaksen kanssa.Seitsme lukuga suletud raamat

Niin Tõnisson kuin Päts, Laidoner ja muut Viron ensimmäisen tasavallan keskeiset johtajat ovat kirjoissa koko ajan esillä. Merkinnöistä ilmenee myös, miten jakaantunut emigranttiyhteisö oli autoritaarista diktatuuria pystyttäneen Pätsin, demokraattista oppositiota edustaneen Tõnissonin ja kolmantena ryhmänä fasististen vapsien kannattajien kesken. Mutta emigranttien käyttäytymiskoodiin myös kuului, että näistä vastakkaisuuksista pyrittiin julkisesti vaikenemaan eikä toisista ollut sopivaa puhua ja kirjoittaa liian kärkevästi arvostellen.

Monia muita emigrantteja paremmin Kures näyttää säilyttäneen realistisen arviointikyvyn ja avoimen mielen sortumatta pakolaisille usein ominaiseen fantasiamaailmaan. Hän ei pitänyt Suomea miehitettynä maana eikä Kekkostakaan maankavaltajana ja vieraili säännöllisesti naapurimaassa. Kun olot ja yhteydet Viroon Stalinin kuoltua helpottuivat oli hänelläkin paremmat mahdollisuudet saada tietoa Virosta. Esim. laulaja Georg Ots on yksi sellainen länteen matkustamaan päässyt neuvostovirolainen, jonka kanssa Kures on kirjannut mielenkiintoisia keskusteluja. 

Lokakuu 2009