Euro-keskustelun vaikeus

Haastatteluni Daily Telegraphissa on tuottanut runsaasti ja lähes yksinomaan myönteistä palautetta. Osin on tosin kiitetty sitä osiota, jota en ollut sanonut enkä tarkoittanut ja jota Reuters vielä sekoitti levittämällä ensin uutista, jossa Timo Soinin samassa DT:n artikkelissa sanoma oli pantu minun nimiini. Perusasia on tämä, jonka kiteytin facebook- päivitykseeni: ”Suomi ei ole hajottamassa euroa, vaan jatkaa ponnisteluja sen pelastamiseksi. Olisi kuitenkin vastuutonta olla varautumatta tällaiseenkin mahdollisuuteen, vaikken sitä toivo saatikka aja.”Eurokriisin hoidossa ja laajemminkin Eurooppa-politiikassa paha ongelma on ainoan vaihtoehdon syndrooma. Valtakirjattomat päättäjät valmistelevat suljetuissa tiloissa ilman avointa keskustelua toimintalinjan, joka sen jälkeen on ainoa mahdollinen vaihtoehto – kunnes se ilman avoimuutta tehdyn valmistelun jälkeen todetaan toimimattomaksi ja vaihdetaan uuteen, yhtä ehdottomaan totuuteen. Kulloinkin ainoaksi totuudeksi julistetun linjan kyseenalaistaminen ja jopa avoin arviointikin tuomitaan heti veneen keikuttamiseksi. Tuomitsemisen motiivina ei tarvitse olla edes autoritaarinen mielenlaatu vaan pelkkä markkinavoimien pelko. Tällaisessa asetelmassa tarvitaan Thomas Wallgrenin kaltaisia ääneenajattelijoita, jotka tarttuvat näihin vaikeisiin kysymyksiin. En ole suinkaan aina hänen kanssaan samaa mieltä, mutta pidän hänen Eurooppa-keskusteluun liittyviä avauksiaan tervetulleina. Allaolevan tekstin Wallgren on tarjonnut julkaistavaksi kotisivullani:Hajoittaako totuuden voima euron?Kaikki tietävät, että kaikilla euromaiden hallituksilla on suunnitelma sen varalta, että euro hajoaa. Kun ulkoministeri Tuomioja sanoi tämän itsestäänselvyyden ääneen Daily Telegraph -lehden haastattelussa siitä syntyi valtava kohu.Tanskalaisen Hans Christian Andersenin satuklassikko, Keisari ilman vaatteita, kertoo meille missä oloissa kaikkien tunteman totuuden julkisanominen voi herkimmin aiheuttaa skandaalin. Näin käy kun hurskastelu ja tekopyhyys, nämä valheessa elämisen yleisimmät inkarnaatiot, ovat vahvoilla.Sellaisissa oloissa yhteiskunnallinen murros voi olla lähellä, kuten Tsekin edesmennyt presidentti, entinen dissidentti, kirjailija Vaclav Havel hyvin tiesi.Havelin paras essee on hänen 1970-luvulla mielipidevankina kirjoittamansa kirje Tsekkoslovakain kommunistisen puolueen johtajalle, herra Husakille. Havel varoittaa Husakia ystävällisesti, että hän on viemässä maataan yhä syvempään kriisiin. Jonain päivänä saattaa kuitenkin käydä niin, että vihanneskauppias NN pienkaupungissa X poistaa kauppansa pienestä ikkunasta kyltin jossa ylistetään kommunismin saavutuksia. Vihanneskauppiaan asiakkailta tämä pieni muutos ei jää huomaamatta, totuuden voima leviää kulovalkeana kautta maan ja kommunistisen puolueen valta romahtaa. Husak tekisi viisaasti, jos hän huomioisi tämän mahdollisuuden.Havelin kirjeen ennuste toteutui kymmenessä vuodessa. Husak joutui lähtemään ja Havelista tuli Tsekkoslovakian presidentti.Eurokriisi vaan on sikäli hankalampi kuin Tsekkoslovakian kriisi, ettei meillä ole ilmeistä esikuvaa sille mitä me mahdollisen romahduksen jälkeen uudella vapaudella teemme. Ellei euron jälkeisen elämän hyviä vaihtoehtoja ajoissa hahmoteta, meille uhkaa jäädä vain huonoja kortteja käteen.18.8. 2012