Kohtuulliset Brysselin tuliaiset, kolumni, Uutispäivä Demari, 21.6.2004

Erkki Tuomioja

KOHTUULLISET BRYSSELIN TULIAISET

Uutispäivä Demari 21.6.2003

Brysselistä ei vielä viime viikolla saatu uutta paavia, mutta saatiin kuitenkin uusi perustuslakisopimus. Olen istunut viikkokausia kokouksissa, jossa eri jäsenmaiden edustajat kukin vuorollaan ovat milloin mistäkin luonnoksen artiklasta julistaneet, ettei ehdotus ole meidän hyväksyttävissämme. Nyt samat edustajat kilvan onnittelevat toisiaan hienosta sopimuksesta, vaikka kyseiset artiklat ovat tuskin lainkaan muuttaneet muotoaan.Mistä on siis kyse?

On aika sotia ja on aika sopia. Vaikka perustuslakineuvottelut eivät toki mitään uhreja vaativaa sotaa olleetkaan, niin myös tähän pätee vanha totuus laihan sovun paremmuudesta lihavaan riitaan nähden. Kun on kyse asiakirjasta, joka voidaan hyväksyä vain kaikkien osapuolten suostumuksella – ja vain näin voidaan unionia tulevaisuudessakin kehittää – on jokaisen tingittävä joistain tavoitteistaan tuloksen aikaansaamiseksi.

Suomi ei kuitenkaan joutunut uhraamaan mitään korvaamatonta EU:n yhteiseksi hyväksi. Sitkeä politiikkamme on tuottanut monissa keskeisissä kohdissa oleellisesti paremman tuloksen, kuin mitä konventin esitysten perusteella olisi voinut odottaa. Pienten maiden yhteistyön ansioksi voidaan sumeilematta lukea se, että HVK:sta tuli aito neuvotteluprosessi. Kaikki eri jäsenmaille tärkeät kohdat saatiin vielä avattua ja niihin myös korjauksia, vaikka suuret aluksi vaativatkin konventin esitysten siunaamista sellaisenaan samalta istumalta. Tämä koskee myös institutionaalisia kysymyksiä ääntenpainotuksesta komission kokoonpanoon. Niissäkin tulos on tasapainoisempi kuin vielä konventin jäljiltä.

Neuvotteluissa oli esillä myös joitain Suomelle tärkeitä erityiskysymyksiä. Kaikissa niissä harvaan asuttujen alueiden tukiperusteesta Ahvenanmaan erityisaseman kautta palvelukauppasopimusten käsittelemiseen tarpeen vaatiessa yksimielisesti saatiin meitä tyydyttävä tulos.

Perustuslakisopimus on tärkeä askel avoimemman ja tehokkaammin toimivan unionin suuntaan. Pettynyt kannattaa olla ennen kaikkea siitä, että askel jäi vaatimattomammaksi kuin laajentunut EU olisi tarvinnut. Parempaa ei kuitenkaan syntyisi siitä, jos nyt sanottaisiin ei kohtuulliselle tulokselle. Tulos on silti sen verran hyvä, että sen voi alistaa kansanäänestykseenkin, vaikkei sille perustuslaillista tarvetta olekaan.