Optioahneilu uhkaa koko talouden tasapainoa. Kunta ja Me 14/1998

Erkki Tuomioja

OPTIOAHNEILU UHKAA KOKO TALOUDEN TASAPAINOA

kolumni Kunta ja Me-lehteen

Suomen taloutta uhkaa ylikuumeneminen, mutta ei suinkaan niiltä tahoilta joista
OECD tai valtalehtien taloustoimitukset varoittavat. Vakavimmat ylikuumentajat ovat
yritysjohtajien itselleen järjestämät optiot.

Suomen talouden menestyksen ja paranevan työllisyyden varmistamiseksi tarvitaan
jatkossakin malttia työmarkkinoilla. Tiukan nollainflaatioon sitoutumisen
merkitys vain korostuu niissä euro-olosuhteissa, joihin EMU-ratkaisun myötä olemme
sitoutuneet. Mutta kuka uskoo niitä yritysjohtajia, jotka järjestettyään itselleen
muhkeat optiosalkut, saarnaavat pienipalkkaisimmilleen pidättyvyyttä?

Seuraavalla tupokierroksella testataan, osataanko Suomessa elää euro-olosuhteissa.
Jos se ei enää päätykään koko kansantaloutta ja työllistämistä yhtä hienosti
palvelevaan tulokseen kuin kaksi edellistä kierrosta kantavat optioahneilijat
siitä erinomaisen ison vastuun.

* * *

Miksi optioita pitäisi ylipäätään suosia? Tähän markkina-analyytikot vastaavat
suurten institutionaalisten sijoittajien edellyttävän, että niissä yrityksissä joiden
osakkeisiin he sijoittavat on käytössä suotuisasta pörssikurssikehityksestä palkitseva
optiojärjestelmä. Näin on kerrottu myös valtiolle, kun se on yksityistämässä
omistamiaan yrityksiä.

Asian merkitystä varmasti liioitellaan, mutta kokonaan perätön väite ei ole.
Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että näiden amerikkalaista kapitalismia
edustavien odotusten mukaan tulisi silti toimia. Yhtä hyvin voi kysyä, mikä tekee
tällaisista sijoittajista omistajina parempia ja soveliaampia kuin Suomen valtio.

Yhtä oikea reaktio onkin kyseenalaistaa yksityistäminen nykyisessä laajuudessaan.
Kapitalismi, joka tällaista optioahneilua suosii, ei ole eettisesti terveellä eikä
liioin taloudellisesti kestävällä pohjalla. Erityisen vaarallista on, että Suomen
elinkeinoelämän omistus on viime vuosina kiihtyvästi siirtynyt sellaisten omistajien
käsiin, joilla ei ole pienintäkään sidettä Suomeen eikä vastuuta Suomen talouden
kokonaismenestyksestä.

* * *

Optioita puolustellaan sillä, että on osakkeenomistajien asia, mitä etuja he
viime kädessä omaa tuottoaan vähentävästi palkkajohtajille järjestävät. Tosiasiassa
asia ei ole ihan näinkään. Kun tarkemmin analysoi miten ja keiden toimesta Suomessa
on optiosalkkuja johtajille järjestetty huomaakin, että edunsaajat ovat tehneet
sen itse itselleen.

Useimmissa optioyrityksissä järjestelyt on valmistellut yhtiön hallitus,
joka kokonaan tai osittain koostuu itse välittömistä edunsaajista. Jäävittömiksi
muodollisen vastuun kantajiksi jäävät ne hallituksen ulkopuoliset jäsenet, jotka eivät
ole yrityksen johtajina itse edunsaajia. Sen sijaan he pääsääntöisesti ovat jossain
muussa yrityksessä vastaavassa asemassa optioedun saajina, joista päättämässä taas
ovat olleet heidän vastaavia etuja nauttivat kolleegansa kolmansissa yrityksissä.
Näin elinkeinoelämän johtajaluokasta on muodostunut räikeän insestinen itselleen ja
kavereilleen etuja kahmiva ahnehtijaluokka.

Rikkaat ovat meillä aina joukossamme varmemmin kuin köyhät, joiden hävittämisessä
luokkana pohjoismainen hyvinvointivaltio on osoittanut etevyytensä. Kohtuullisen rikkaista
ja heidän työpanoksestaan hyötyy koko yhteiskunta, sikarikkaista ei kukaan.

Yritysten hyvästä hoidosta kannattaa maksaa osaaville yritysjohtajille kunnollista
palkkaa, joka saa myös olla jossain suhteessa yrityksen tuottamaan tulokseen.
Suomalaisjohtajien miljooniin nousseet optiovoitot, joista lehdet ovat viime
vuosina kertoneet, eivät kuitenkaan ole järjellisessä yhteydessä niitä maksavien
yritysten menestykseen eikä optionsaajien omaan panokseen menestyksen tuottamisessa.

Yritysten pörssikurssin lyhyen aikavälin kehitys ei välttämättä ole yhteydessä
niiden pidemmän aikavälin vakavaraisuuteen ja menestykseen. Siksi myös yritysjohdon
palkitseminen korostetusti lyhytaikaisten kurssivaihtelujen perusteella on koko
kansantalouden kannalta kyseenalaista. Oikea tapa palkita hyvästä tuloksesta ovat koko
henkilöstöön ulottuvat järjestelyt, kuten henkilöstörahastot ja bonuspalkat.