Arto Teronen ja Jouko Vuolle, Urheilijat maineen poluilla – Kiveen hakatut 2011. Kirjapaja, 266 s., Hämeenlinna 2011

1336292078_urheilijat.JPG

Eläviä kuvia kiveen hakatuista urheilumenestyjistä

Mitä yhteistä on Algoth Niskalla, Tony Halmeella, Sara Mustosella ja Arvo Himbergillä? Oikea vastaus on tietenkin urheilu, olkoon että kukaan tästä nelikosta ei koskaan yltänyt sellaisiin saavutuksiin kilpakentillä, että olisivat sen vuoksi jääneet kansakunnan muistiin. Parhaiten heistä menestyi urheilijana salakuljettajana ja seikkailijana (sekä Dannyn isoisänä) tunnettu Algoth Niska, joka pelasi Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 neljännelle sijalle yltäneessä Suomen jalkapallojoukkueessa. Avoin kysymys on, kuinka korkealle palkintopallille Sari Mustonen olisi voinut nousta, ellei hän olisi vain 16 vuotiaana syöksynyt suksilla rotkoon ja kuolemaansa Suomen alppimaajoukkueen leirillä Itävallassa. Tony Halmeen urheilusaavutukset jäivät enempi sirkusesiintymisiin rinnastettaviksi kehäkäynneiksi eikä suurena urheilujohtajana kunnostautuneella Arvo Himbergillä ollut omia urheiluansioita senkään vertaa.

Myös näiden mitaleja karttaneiden urheiluihmisten tarinat voivat olla vähintään yhtä kiehtovia ja urheilun maailmasta kertovia kuin moninkertaisten olympiasankareiden elämänkaaret, onhan joka kilpailussa sekä voittaja että viimeiseksi jäänyt. Toki suuret sankaritkin, moninkertaiset olympiamitalistit Paavo Nurmi tai Heikki Savolainen, saavat tässäkin kirjassa osansa.

Urheilijat maineen poluilla on jo kolmas Kiveen hakatut -kirja. Sarja on saanut alkunsa Terosen ja Vuolteen radio-ohjelmasta, jossa he seisoivat jonkun urheilusankarin hautapatsaalla ja keskustelevaan tapaan kävivät läpi tämän elämänvaiheita ja persoonaa. Satuin muutaman kerran autossa kuuntelemaan tätä ja miellyin formaattiin, jossa ei keskitytty kaikkien tuntemiin kilpailusaavutuksiin vaan vapaamuotoisesti keskustellen henkilöihin ja heidän joskus monenkirjaviin elämänvaiheisiinsa, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä siloittelematta.

Kirjan artikkelit eivät ole varsinaisesti pienoiselämäkertoja, sillä ne eivät pyri kohteittensa elämänvaiheiden kattavaan kuvaukseen ja ovat yleensä muutamien kohteen läheisten henkilöiden haastatteluhin perustuvina lähdepohjaltaankin siihen liian kapeita. Ne ovat paremminkin eräänlaisia pienosesseitä, joissa käsittelytapa on samankaltainen kuin radio-ohjelmissakin, vaikka eivät ole suinkaan sellaisenaan nauhalta purettuja. Tilastofriikit ja vain urheilijoiden kilpailumenestyksestä kiinnostuneet eivät näistä kostu, mutta ne voivat hyvin kiinnostaa sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ikinä televisiota urheilukilpailujen vuoksi avaisi.

Kirjan urheilijat ovat sen menneen ajan menestyjiä, jolloin voitot kentillä eivät olleet suoraan rahastettavissa ja takaamassa leveää elämää kuin enintään ohimenevän hetken, mutta niille joille se hetki suotiin, se saattoi myös olla liian raskas kantaa vaurioitta. Onkin mielenkiintoista huomata, miten välinpitämättömästi liittoja johtaneet herrat saattoivat menestyneitäkin urheilijoitaan kohdella. Aika monelle on jäänytkin hampaankoloon katkeria huomautuksia liittojaan kohtaan. Monissa kohdin Teronen ja Vuolle viittaavat keskeisten tapahtumien erilaisiin tulkintoihin oli kyse sitten Mustosen onnettomuuden tökerösti hoidetusta jälkiselvittelystä tai Nurmen ammattilaiseksi julistamisesta jotka eivät anna lopullisia vastauksia, mutta joiden toivoisi vielä tulevan tarkemman selvityksen kohteeksi.

Toukokuu 2012