Eero Saarenheimo, Kansakunnan radio. Lurra, 313 s., Keuruu 2011

radio.jpg

Radioveteraanin kommentteja pitkän uran varrelta
 
Vuonna 1919 syntynyt Eero Saarenheimo on todella pitkän linjan kokenut radiojournalisti. Hän aloitti jo melkein 60 vuotta sitten Yleisradiossa. Sitä ennen hänellä oli jo kokemusta sodanaikaisen Maaselän radion toimittamisesta. Yleisradiosta eläköidyttään hän on jatkanut kirjoittajana ja mm. julkaisi viisi vuotta sitten tieto-Finlandia -ehdokkaana olleen kirjan Casanova ja Sprengtporten : kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet . Nyt julkaistu Kansakunnan radio on kokelma muistelmakatkelmia ja historiallisia esseitä.
 
Saarenheimo on jonkinlainen vanhakantainen Paasikiven historiallisen realismin sisäistänyt sivistyssuomalainen. Vanhakantainen tarkoittaa tässä vähän suomettarelaisessa hengessä vanhoillinen, mutta ei kuitenkaan taantumuksellinen. Tältä pohjalta hän osoittaa myös suurta ymmärrystä Hella Wuolijoelle ja tämän kulttuuripoliittisille näkemyksille ja uudistuksille Yleisradion sodanjälkeisenä pääjohtajana. Kuten Saarenheimo hyväksyvästi toteaa jäivät Wuolijoen ohjelmapoliittiset ja muut uudistukset enimmiltä osilta voimaan hänen erottamisensa jälkeen, pääasiallisena muutoksena se että avoimesti SKDL:n näkemyksiä toistaneet äänet vaiennettiin. Ammattitaitoiset Unto Miettisen kaltaiset äärivasemmistotoimittajat saivat kuitenkin jäädä aalloille, aivan kuten Wuolijokikin oli halunnut Pekka Tiilikaisen kaltaisten ammattitaitoisten sinivalkoisten äänten pysyvän radiossa.
 
Antoisimmissa esseissään Saarenheimo kirjoittaa arvionsa Paasikivestä ja Kekkosesta ja heidän suhteestaan radioon ja radioesiintymisistään, Paasikiven pohdiskelusta Staatsräson-käsitteen ympärillä, liiallisen televisioriippuvuuden vaaroista sekä Kekkosen epävirallisesta vierailusta Viroon vuonna 1964 ja sen merkityksestä. Saarenheimo osallistui toimittajana vierailuun ja on siitä myöhemminkin tehnyt ohjelmia, mutta varsinaista uutta tietoa matkan ja sen vaikutusten arviointiin hän ei tuo.
 
Mukaan mahtuu myös sivujuonteena liitteissä laajennettu kertomus siitä, miten Stalinin salaisena emissaarina Suomessa ennen talvisotaa korkean tason keskusteluja käynyt lähetystösihteeri Boris Jartsev oli koittanut lahjoa silloisen pääministerin sihteerin Arvo Inkilän. Tämän Inkilä kertoi Yleisradiolle luovuttamassaan muistelmakäsikirjoituksessa, mutta kohta poistettiin muistelmien pohjalta tehdystä radio-ohjelmasta Kustaa Vilkunan väliintulon jälkeen. Saarenheimon reaalipoliittista asennoitumista kuvaa, ettei hän tätä poistoa paheksu eikä myöskään myöhempien vuosien Neuvostoliiton oloja siloittelevasti käsitellyttä naapurineljännes-ohjelmaa, jonka toimittajia kohtaan esitettyä syytöstä journalistisesta prostituutiosta Saarenheimo sanoo pitäneensä silloin ja yhä edelleen kohtuuttomana.
 
Vähemmän mielenkiintoisia, joskin ammattitaitoisesti kirjoitettuja ovat Saarenheimon muistelukset eri Afrikan ja Aasian maihin tehdyiltä reportaasimatkoilta, jotka keskittyvät valtionpäämiesten haastattelutapaamisiin. Yleisradiolla on ollut oma osuutensa kirjan syntyyn ja julkaisemiseen. Tällaisesta yhtiön toiminnassa yhä harvinaisemmaksi käyneestä kulttuuriteosta Yleisradio ansaitsee kiitokset.
 
Toukokuu 2011