Eritrean pettymysten taival.
Vaikka afrikkalaiseen siirtomaahistoriaan monenlaisia kokemuksia mahtuukin, on harva maa kokenut yhtä kirjavia ja surullisia vaiheita kuin pieni kolmen miljoonan ihmisen asuttama Eritrea. Sen vaiheet heijastuvat pääkaupunki Asmaran pääkadun monissa nimenmuutoksissa. Maan v. 1885 valloittaneet italialaiset rakensivat komean pääkadun ja nimesivät sen Corso Vittorio Emanueleksi. Kun fasistit ensimmäisen maailmansodan jälkeen ottivat vallan Roomassa, muuttui nimi Viallo Mussoliniksi, ja kun toisen maailmansodan jälkeen maasta tehtiin brittien hallitsema huoltohallintoalue nimeksi annettiin Corso Italia. Kun YK luovutti – eritrealaisilta kysymättä – maan Etiopialle v. 1952 kadun nimeksi tuli Haile Selassie Avenue, ja kun keisarivalta katosi niin vallan ottanut vallankumousjuntta derg muutti nimen Revolution Avenueksi. Eritrean kolmekymmentä vuotta kestäneen vapaustaistelun päätyttyä maan itsenäisyyden tunnustamiseen vuonna 1993 tuli nimeksi Liberation Avenue.
Michela Wrong ei ole historioitsija vaan useamman lehden Afrikan kirjeenvaihtajana toiminut journalisti. Wrongin kirja perustuu omakohtaisiin havaintoihin ja haastatteluihin Etiopiassa ja Eritreassa, mutta myös sellaisiin alkuperäisdokumentteihin, joita yksikään historioitsija ei aiemmin ole systemaattisesti käyttänyt. Tulos on vähintään yhtä valaiseva ja luettava teos kuin Wrongin edellinen joitain vuosia sitten ilmestynyt erinomainen kirja In the Footsteps of Mr Kurtz entisestä Belgian Kongosta ja sen diktaattori Mobutusta.
Eritrean vaiheet ja kärsimykset ensin Italian siirtomaavallan alaisuudessa ja sen jälkeen Etiopian kanssa tehdyn pakkoliiton alistettuna osana ovat kohtuullisen kartoitetut ja tunnetut. Vähemmän tunnettua on se, miten Eritreaa myös toisen maailmansodan jälkeen petettiin ja kupattiin, kun ensin britit huoltohallintovaltiona purkivat ja ulosmittasivat Eritrean vähäistä teollisuutta ja kansallisvarallisuutta samaan tapaan, kun Neuvostoliitto siirrätti Saksan itäosista kaiken käyttökelpoisen teollisuuden haltuunsa, ja miten YK sen jälkeen antoi huijata itsensä siirtämään Eritrea muodolliseen liittovaltioon, mutta tosiasiassa alistussuhteeseen rannikolle pääsyä havitelleen Etiopian kanssa. Näistä vaiheista Wrong on kaivanut esiin arkistoista paljon uutta tietoa.
Kun marxilainen sotilasjuntta 70-luvulla otti Etiopiassa vallan odotettiin sen sopivan liiton rauhanomaisesta purkamisesta Eritrean marxilaisen vapautusliikkeen EPLF:n kanssa. Toisin kävi ja derg jatkoi jyrkkiä sotatoimiaan itsenäisyysliikettä vastaan Neuvostoliiton ehtymättömien asetoimitusten varassa. Ironia oli, että Neuvostoliiton romahduttua Yhdysvallat ja sen liittolainen Israel ehtivät vielä hetkeksi tulla Etiopian marxilaisdiktaattorin Mengistun tueksi, ennen kuin itsenäisyysliike karkotti etiopialaiset samanaikaisesti kun Mengistu joutui lähtemään maanpakoon hänen valtaansa vastustaneiden liikkeiden marssittua Addis Abebaan.
Kansanäänestyksellä syntynyt itsenäinen Eritrea ja sen vapautusta edeltänyt sankarillinen taistelu joka perustui kaikkien taisteluun osallistuneiden ja sitä tukeneiden eritrealaisten ehdottomaan tasa-arvoon – myös naisten ja miesten kesken – ja rintamaoloissa toteutettuun sosialismiin saivat maailmalla laajaa ihailua. Itsenäisen maan alku näyttikin hyvältä, mutta ei kestänyt kauaa kun presidentti Isaias Aferwerki alkoi keskittää kaiken vallan itselleen ja tukahduttaa kaiken kritiikin ja opposition. Ja vuonna 1998 Eritrea ajautui ratkaisemattomaan päätyneeseen, mutta kymmeniä tuhansia kuolleita vaatineeseen ja satojatuhansia sisäisiä pakolaisia synnyttäneeseen sotaan Etiopian kanssa. Maiden jännitteet jatkuvat edelleen, eikä rajakiistoja ole saatu sovittua.
Michela Wrong kertoo kaikesta tästä osaavan journalistin taidoin, aiheeseensa hyvin perehtyneen tutkijan tiedoin ja eritrealaisiin myötätuntoisesti ja ymmärtävästi suhtautuvan ihmisen lämmöllä.
heinäkuu 2006
