Michela Wrong: I Didn’t Do It for You. How the World Used and Abused a Small African Nation. Harper Perennial, 432 s., St. Ives 2005

1153982915_picture.jpgEritrean pettymysten taival.

Vaikka afrikkalaiseen siirtomaahistoriaan monenlaisia kokemuksia mahtuukin, on harva maa kokenut yhtä kirjavia ja surullisia vaiheita kuin pieni kolmen miljoonan ihmisen asuttama Eritrea. Sen vaiheet heijastuvat pääkaupunki Asmaran pääkadun monissa nimenmuutoksissa. Maan v. 1885 valloittaneet italialaiset raken­sivat komean pääkadun ja nimesivät sen Corso Vittorio Emanuelek­si. Kun fasistit ensimmäisen maailmansodan jälkeen ottivat vallan Roomassa, muuttui nimi Viallo Mussoliniksi, ja kun toisen maail­mansodan jälkeen maasta tehtiin brittien hallitsema huolto­hallin­toalue nimeksi annettiin Corso Italia. Kun YK luovutti – erit­realaisilta kysymättä – maan Etiopialle v. 1952 kadun nimeksi tuli Haile Selas­sie Avenue, ja kun keisarivalta katosi niin vallan ottanut vallankumousjuntta derg muutti nimen Revolution Avenueksi. Eritrean kolmekymmentä vuotta kestäneen vapaus­taiste­lun päätyttyä maan it­senäisyyden tunnustamiseen vuonna 1993 tuli nimeksi Liberation Avenue.

Michela Wrong ei ole historioitsija vaan useamman lehden Afrikan kirjeenvaihtajana toiminut journalisti. Wrongin kirja perustuu omakohtaisiin havaintoihin ja haastatteluihin Etiopiassa ja Eritreassa, mutta myös sellaisiin alkuperäisdoku­mentteihin, joita yksikään historioitsija ei aiemmin ole syste­maattisesti käyttä­nyt. Tulos on vähintään yhtä valaiseva ja luettava teos kuin Wrongin edellinen joitain vuosia sitten ilmestynyt erinomainen kirja In the Footsteps of Mr Kurtz entisestä Belgian Kongos­ta ja sen diktaattori Mobutusta.

Eritrean vaiheet ja kärsimykset ensin Italian siirtomaavallan alaisuudessa ja sen jälkeen Etiopian kanssa tehdyn pakkolii­ton alistettuna osana ovat koh­tuullisen kartoitetut ja tunnetut. Vähemmän tunnettua on se, miten Eritreaa myös toisen maailmanso­dan jälkeen petettiin ja kupattiin, kun ensin britit huoltohal­lintovaltiona purkivat ja ulosmittasivat Eritrean vähäistä teol­lisuutta ja kansallisvarallisuutta samaan tapaan, kun Neuvosto­liitto siirrätti Saksan itäosista kaiken käyttökelpoisen teolli­suuden haltuunsa, ja miten YK sen jälkeen antoi huijata itsensä siirtämään Eritrea muodolliseen liittovaltioon, mutta tosiasiassa alistussuhteeseen rannikolle pääsyä havitelleen Etiopian kanssa. Näistä vaiheista Wrong on kaivanut esiin arkistoista paljon uutta tietoa.

Kun marxilainen sotilasjuntta 70-luvulla otti Etiopiassa vallan odotettiin sen sopivan liiton rauhanomaisesta purkami­sesta Erit­rean marxi­laisen vapautusliikkeen EPLF:n kanssa. Toisin kävi ja derg jatkoi jyrkkiä sotatoimiaan itsenäisyysliikettä vastaan Neuvostoliiton ehtymättömien asetoimitusten varassa. Ironia oli, että Neuvostoliiton romahduttua Yhdysvallat ja sen liittolainen Israel ehtivät vielä hetkeksi tulla Etiopian marxilaisdiktaatto­rin Mengistun tueksi, ennen kuin itsenäi­syysliike karkotti etiopialaiset samanaikaisesti kun Mengistu joutui lähtemään maanpakoon hänen valtaansa vas­tustaneiden liikkeiden marssittua Addis Abebaan.

Kansanäänestyksellä syntynyt itsenäinen Eritrea ja sen vapautus­ta edeltänyt sankaril­linen taistelu joka perustui kaikkien tais­teluun osallistuneiden ja sitä tukeneiden eritrealaisten ehdotto­maan tasa-arvoon – myös naisten ja miesten kesken – ja rintama­oloissa toteutettuun sosialismiin saivat maail­malla laajaa ihai­lua. Itsenäisen maan alku näytti­kin hyvältä, mutta ei kestänyt kauaa kun  presidentti Isaias Aferwerki alkoi keskittää kaiken vallan itselleen ja tukahduttaa kaiken kritiikin ja opposition. Ja vuonna 1998 Eritrea ajautui ratkaisemattomaan päätynee­seen, mutta kymmeniä tuhansia kuolleita vaatineeseen ja satojatu­hansia sisäi­siä pakolaisia synnyttäneeseen sotaan Etiopian kans­sa. Maiden jännitteet jatkuvat edelleen, eikä rajakiistoja ole saatu sovittua.

Michela Wrong kertoo kaikesta tästä osaavan journalistin tai­doin, aiheeseensa hyvin perehtyneen tutkijan tiedoin ja erit­realaisiin myötätuntoisesti ja ymmärtävästi suhtautu­van ihmisen lämmöllä.

heinäkuu 2006