Murroksesta menestykseen vai menestyksestä murrokseen?
Suomen malli on noin neljäs Juho Saaren yksinomaan vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla toimittajana ulossaattama kirja. (Muut ovat Eurooppalaistuminen. Suomen sopeutuminen Euroopan integraatioon, Suomen mallia analysoimassa, Sosiaalipolitiikka talous- ja rahaliitossa ja Historiallinen käänne. Johdatus pitkän aikavälin historiantutkimukseen. Myös edellisenä vuonna häneltä ilmestyi saman verran teoksia.
Juho Saari ei kuitenkaan ole ammattimainen kustannustoimittaja vaan valtiotieteen tohtori, professuuria hoitanut sosiaalipolitiikan dosentti ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies. Hän on myös kirjoittanut suuren osan näiden kirjojen tekstistä, Suomen mallistakin reilusti yli puolet. Tällaista tuotteliaisuutta saa Jörn Donnerkin jo kadehtia.
Määrää oleellisempi on tietenkin tekstin laatu ja relevanssi, eikä sen suhteen ole tämänkään kirjan osalta huomauttamista. Manuel Castells ja Pekka Himanen julkaisivat jo viisi vuotta sitten kirjan Suomen tietoyhteiskuntamalli. Sitä ennen suomalaiset eivät ole juurikaan nähneet elämöidä millään omalla mallillaan – eikä siihen ole syytä ollutkaan – kunhan olemme tyytyneet nauttimaan osin ansiotonta arvonnousua ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion yhtenä osallisena. Nyt itsevarmuutemme on kasvanut jo niin paljon, että Castells-Himasen käsite on lyhentynyt Suomen malliksi.
Tosiasiassa Suomi on nyktin ollut aika pidättyväinen oman menestyksensä mainostajana ja vain vastannut kasvanneeseen kysyntään. Kun EU:n ns. Lissabonin strategiaa tavoitteenaan tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä kuusi vuotta sitten lähdettiin toteuttamaan vilkuiltiin Euroopassa ensi sijassa Atlantin ylitse ja pidettiin USA:ta jonkinlaisena tavoitteellisena mallina. Näin ei enää onneksi tehdä, vaan kasvavaa kiinnostusta on alkanut herättää se, miksi ja miten jotkut eurooppalaiset maat pärjäävät muita paremmin, myös maailmanlaajuisessa vertailussa. Tällöin on todettu, ettei vain Suomi vaan yleensä kaikki viisi pohjoismaata ovat erilaisten kansainvälisten milloin kilpailukykyä, korruption vähäisyyttä, elintasoa, ympäristönsuojelua, osaamissaavutuksia ym. mittaavissa kauneuskilpailuissa kärkikymmenikössä.
Tähän kiinnostukseen Juho Saari ja hänen kirjoittajaryhmänsä pyrkii antamaan vastauksia. Mikään yksipuolinen mainoskirja ei Suomen malli kuitenkaan ole. Kirjoittajat eivät siten ole (itse)kritiikittömiä, vaan pyrkivät myös kuvaamaan Suomen mallin puutteita ja siihen kohdistuvia uhkia sekä sen miten monet asiat ovat myös menossa kyseenalaiseen suuntaan. Vaikka kokoomateoksessa kirjoitukset aina ovat vähän eri tasoisia on käsittelynäkökulma kuitenkin pyritty standardisoimaan siten, että kehitys kuudella eri politiikkalohkolla – talous-, työllisyys-, koulutus-, sosiaali-, tietoyhteiskunta- ja ympäristöpolitiikka – käydään läpi samanlaisella kysymyksenasettelulla historian, laman, rakenteen, eurooppalaistumisen ja tulevien haasteiden osalta.
Saaren ja hänen ryhmänsä asiantuntemusta on myös ryhdytty käyttämään aktiivisemmin Suomen mallin esittelyssä. Ranskassa on jo järjestetty positiivista mielenkiintoa herättänyt seminaari aiheesta ja samanlainen on tekeillä ainakin Italiassa. Suomen malli kertoo hyvin sen mistä tähän on tultu, mutta ei yksiselitteisesti sitä mihin ollaan menossa. Siihen on tulevilla poliittisilla valinnoilla edelleen merkitystä demokratiassa.
heinäkuu 2006
