Tapio Bergholm: Kovaa peliä kuljetusalalla I-III

akt.jpg

Tapio Bergholm, Kovaa peliä kuljetusalalla I. Kuljetusalan ammattiyhdistystoimintaa vuoteen 1924, AKT, 472 s., Joensuu 1988

Tapio Bergholm, Kovaa peliä kuljetusalalla II. Kuljetusalan ammattiyhdistystoiminta vuosina 1925-1960, AKT, 829 s., Turenki 1997

Tapio Bergholm, Kovaa peliä kuljetusalalla III. Kuljetusalan ammattiyhdistystoiminta vuosina 1960-1990, AKT, 624 s., Keuruu 2000

Kovaa peliä kovissa kansissa

Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliitto AKT käynnisti vuonna 1984 hankkeen kuljetusalan järjestötoiminnan historian kirjoittamiseksi ja palkkasi sen kirjoittajaksi silloisen nuoren maisterin Tapio Bergholmin. Alunperin hankkeen piti toteutua kolmessa vuodessa, mutta kuten monasti käy työ venyi ja se päättyi vasta v. 2000, kun historian kolmas, vuoteen 1990 ulottuva osa ilmestyi. Tällä välin kirjoittaja Bergholmista oli vuonna 1997 tullut myös kuljetusalan ammattiyhdistystoiminnasta väitellyt tohtori. Kuten kirjoittaja väitöskirjansa esipuheessa kirjoittaa on ”hanke laajentunut, katkeillut ja venynyt, mutta [AKT] on hämmästyttävän joustavasti suvainnut historiantutkijansa harharetket”. Ja miksei olisi, kun harharetkiin kuuluu mm. kirjoittajan toimiminen välillä muutaman vuoden ajan liiton tutkimus-, koulutus- ja suunnittelusihteerinä.

Lopputulos on joka tapauksessa laaja ja kattava kolmiosainen alan järjestäytymishistoria, joka ansaitsee hyvän arvosanan. Kun ensimmäisen ja viimeisen osan ilmestymisen väliaika on kaksitoista vuotta, huomaa myös, miten tekijä on kehittynyt sekä kirjoittajana että tutkijana. Venyminen mahdollisti myös hankkeen ulottumisen alunperin ajatellusta vuodesta 1979 vuoteen 1990 saakka. Venyminen on ollut myös siinä suhteessa eduksi, että 90-luvun lopulla korkealla lyöneet järjestösotien aallot ovat ehtineet jo vähän tasaantua, ja niin liiton poliittisten ryhmien välillä kuin niiden sisällä riehuneita valtakamppailuja ovat asianosaisetkin voineet tarkastella astetta viileämmin. Mukaan on mahtunut myös liiton värikkäimmän ja tunnetuimman puheenjohtajan Risto Kuisman nousu ja tuho tiukkalinjaisena ay-pomona.

Rempseä viittaus kovaan peliin sarjan nimessä on monessa suhteessa perusteltu. Harvan alan järjestäytyminen on ollut yhtä kovien poliittisten ja ammatillisten riitojen, lakkojen ja väkivallan leimaama kuin kuljetusalan, muissa maissa ehkä vielä enemmän kuin Suomessa. Ajurin ammatti ja erityisesti satamatyö ovat olleet luonteeltaan sekä fyysisesti vaativia, turvattomia että epäsäännölliseen elämään houkuttelevia, ja päihteillä sekä väkivallalla oli pitkään keskeinen sija alan elämäntavoissa.

Kuljetukset ovat myös yhteiskunnan strateginen valtasuoni ja kuljetushäiriöt sekä keskeytykset heijastuvat pian koko kansantalouteen. Siten satamien sulkeminen ja avoimena pitäminen ovat myös houkutelleet poliittisen kentän ääripäät ottamaan yhteen. Tästä tunnettu esimerkki on 20-luvun lopun pitkän satamalakon osuus kommunistisen toiminnan maan alle painamisessa ja lapuanliikkeen nousussa. Sodan jälkeen poliittinen kamppailu ay-liikkeen johdosta oli tiukinta kuljetusalalla, samoin SDP:n puolueriita ja ay-liikkeen hajaannus heijastuivat jyrkimmin juuri kuljetusalaan.

Bergholm käsittelee kattavasti ja asiantuntevasti AKT:n ja sen monien edeltäjäjärjestöjen vaiheet. Järjestöhistoriassa on varmaan ollut tarpeen käsitellä välillä hyvinkin yksityiskohtaisesti kokouksia, työtaisteluja ja työehtosopimuksia, mutta kokonaiskuva ei kuitenkaan ole jäänyt niiden alle. Se mitä eniten jäin kaipaamaan on alan työn, työntekijöiden ja heidän taustojensa laajempi kuvaaminen. Minkälaista oli esim. viime vuosisadan vaihteen satamajätkien elämä, mistä he tulivat, missä ja miten he asuivat ja elivät, mitä he tekivät vapaa-aikanaan ja niinä aikoina kuin satamissa ei ollut työtä? Entä ajurien?

marraskuu 2003