Pascal Lamy: L’Europe en première ligne. L’Épreuve des faits

lamy.gif

Seuil, 183 s, St. Amand-Montrond

Komissaarin WTO-maraton

EU:n komission työnjaossa kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen on maatalouskomissaarin ohessa aina siinä suhteessa vahva mies – kumpaakaan tehtävää ei vielä koskaan ole hoitanut nainen – että hän voi hoitaa alaa, jossa unionilla on laaja yksinomainen toimivalta. Vain unioni voi tehdä kauppasopimuksia, päättää tulleista tai kiintiöistä, ja unioni edustaa sekä käyttää puhevaltaa kaikkien jäsenmaiden puolesta maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.

Kauppakomissaariksi Prodin komissioon v. 1999 tullut ranskalainen sosialisti Pascal Lamy on kirjoittanut työstään ja kokemuksistaan lähinnä valistavaksi pamfletiksi luonnehdittavan opuksen. Lamy on ensimmäinen ranskalainen tässä tehtävässä ja hänen nimityksensä kohotti kulmakarvoja, sillä Ranska tunnetaan kulloisenkin hallituksen poliittisesta väristä riippumatta unionimaiden suurimpana protektionistina. Tähän perustuvaa kotiinpäin vetämistä ei Lamyn toimista voi kuitenkaan löytää. Jos jotain, niin vaikutus on ollut päinvastainen: Ranska on lähestynyt EU:n valtavirtaa kauppapolitiikassa. Mutta ei Lamykaan ole ranskalaispainotuksia hylännyt. Kirjassa on yksi luku, joka käsittelee eurooppalaisen elokuvatuotannon ja muun audiovisuaalisen kulttuurin suojelemisen minunkin mielestäni perusteltua tarvetta.

Virassa istuvalta komissaarilta on turha odottaa paljastavia muistelmia keskeneräisistä asioista, kuten WTO-neuvotteluista. Silti Lamyn muutamat tunnelmakuvaukset Bejingistä, Seattlesta ja Dohasta ovat valaisevia, vaikkeivät paljastavia olekaan.

Lamy on monessa suhteessa tyypillinen ranskalaisbyrokraatti ja Ranskan virkamieskunnan eliittikorkeakoulun ENA:n kasvatti. Hänellä ei ole kokemusta vaalikentiltä, mutta sitäkin enemmän hallinnosta: Kymmenen vuotta komission puheenjohtaja Jacques Delors’in kabinettipäällikkönä, sitä ennen finanssi- ja pääministerin avustajana, sen jälkeen valtion omistaman Credit Lyonnais -pankin kakkosjohtajana. Maratonharrastustakaan ei voi pitää epätyypillisenä, vaikka kirjassa ei kerrotakaan kenellä on paras maratonennätys: Lamylla, Ranskan ulkoministeri Dominique Devillepenillä vai komissaari Liikasella.

helmikuu 2003