Presidentti Niinistö tapasi neljän pohjoismaan pääministereiden kanssa presidentti Obaman Washingtonissa. Tämä on hyvä viiteryhmä Suomelle hoitaa suhteita Yhdysvaltoihin. Tapaamisen päätteeksi annettiin poikkeuksellisen pitkä yhteinen maailmaa syleilevä julkilausuma. Sen jossain määrin tähtisilmäiseksi muokkautunut turvallisuuspoliittinen osio olisi ollut huomattavasti parempi, jos se olisi enemmän heijastanut presidentti Niinistön avauspuheen linjauksia, jossa hän mm. totesi:
”Elämme monin tavoin levotonta aikaa. Turvallisuusuhkia on runsain mitoin. Tilanne on kiristynyt jopa Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa, aivan meidän kotikulmillamme. Turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen on siellä tarpeen, mukaan lukien asianmukainen vuoropuhelu Venäjän kanssa avoimuuden lisäämiseksi ja riskien pienentämiseksi.”
”Me Pohjoismaat luomme monin tavoin turvallisuutta paitsi omalla alueellamme ja Euroopassa myös maailmanlaajuisesti. Kannamme oman vastuumme. Pyrimme löytämään ratkaisuja ongelmien sijaan. Meillä on halua ja kykyä jatkaa yhteistyötä kanssanne turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.”
Tällainen laaja valtiojohtajien julkilausuma tuo mieleen sen kommunikea-kulttuurin, jota erityisesti vanhoissa neuvostosuhteissa harrastettiin ja josta kylmän sodan päätyttyä on muissakin yhteyksissä pääsääntöisesti luovuttu.
On selvää että poliittisilla johtajilla on oikeus ja heillä täytyy olla mahdollisuus tehdä yhdessä muiden maiden johtajien kanssa aloitteita ja ehdotuksia ja toimia niiden toteuttamisen puolesta. Mutta julkilausumakäytäntö herättää myös valtiosääntökysymyksiä. Siltä osin kun tekstit sisältävät toteamuksia ja kerrontaa jo tehdyistä päätöksistä tai aloitteita uusista ei ongelmaa ole. Keskustelua voi kuitenkin syntyä silloin kun lausumissa sitoudutaan erikseen nimettyihin hankkeisiin, jotka vähintäänkin edellyttävät parlamenttien budjettipäätöksiä toteutuakseen.
Sitoumuksia voidaan tehdä ja toimeenpanna toki vain kunkin maan perustuslakeja kunnioittaen. Yhdysvaltojen osalta tämä tarkoittaa sitä, että Obaman tekemät linjaukset voivat hyvin nopeasti romuttua, jos republikaanit voittavat seuraavat presidentinvaalit. Republikaanit ovat jo vuosikausia estäneet Yhdysvaltain senaatin ratifioimasta ainuttakaan merkittävää kansainvälistä sopimusta, joiden mukaisesti Obaman hallinto on kuitenkin toiminut. Tällaisia senaattiin jämähtäneitä sopimuksia ovat mm. ydinkoekieltosopimus, YK:n vammaisten oikeuksia koskeva sopimus ja kansainvälinen merioikeussopimus, joka viime mainittu julkilausumassakin mainitaan.
Lausuma sisältää erittäin paljon oikeita, tervetulleita ja hyviä linjauksia. Erittäin kiitettävänä voi pitää esim. arktista yhteistyötä koskevaa osiota, samoin kuin naisten ja tyttöjen oikeuksien korostusta, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskien. Monissa kohdin linjaukset menevät näin paljon pidemmälle oikeaan suuntaan kuin esim. Sipilän hallituksen hallitusohjelma ja tähänastiset toimet. Tämä koskee niin ilmastonmuutoksen torjuntaa, kestävää kehitystä, kaikenlaisen syrjinnän kieltämistä kuin maahanmuuttoa ja pakolaisia. Jos kaikki tämä on todella tarkoitettu toteutettavaksi niin seuraava askel olisi, että hallitus Suomessa peruisi yli 40 %:n leikkaukset kehitysyhteistyöhön ja niihin resursseihin, joita tarvitaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Olemme nyt siis sitoutuneet tukemaan mm. ”globaaleja ratkaisuja, jotka lisäävät kunnioitusta oikeudelle hakea ja saada turvapaikkaa, ottaen huomioon alueelliset vastuunjakojärjestelyt” ja siihen, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään ja toimimaan sen puolesta että LGTBI-henkilöt voivat nauttia samoista oikeuksista kuin kaikki muutkin. Tästä voi todella onnitella myös ulkoministeri Soinia.
14.5. 2016
