Doping, Venäjä ja Rio

Istuin kaksitoista vuotta olympiakomitean hallituksessa vuoteen 1992 saakka. Se oli näköalapaikka seurata miten korviaan myöten ”lääketieteen” keinoin Suomen urheilumenestystä rakentaneet urheilujohtajat joutuivat Martti Vainion doping-skandaalin jälkeen luopumaan aiemmista puheistaan, joissa paheksuivat tiukkaa doping-kontrollia vaatineita ”yksipuolisen aseriisunnan” ajajina. Urheilupomot ymmärsivät silloin, että huippu-urheilun tuki ja uskottavuus katoaisivat Suomesta ilman muutosta. Ei dopingia kokonaan kitketty mutta se jäi lähinnä yksittäisten urheilijoiden ja valmentajien asiaksi.

Maailmalla päättymätön kilpajuoksu yhtäällä uusien dopingmenetelmien ja niiden peittelyn ja toisaalla kontrollin kehittämisen välillä jatkuu edelleen. Valtiotkin ovat edelleen valmiita ummistamaan dopingilta silmänsä kuviteltua kansallista mainetta pönkittääkseen, tai ovat suorastaan siihen itse osallisia.

WADA:n raportti dopingin käytöstä ja peittelystä on rajua luettavaa. Siihen ovat myös kansainväliset urheilujärjestöt olleet pakotettuja reagoimaan. Kv. yleisurheiluliitto on jo päättänyt evätä venäläisurheilijoiden osallistumisen Rion olympialaisiin, minkä päätöksen urheilun kv. vetoomustuomioistuin on myös pitänyt voimassa. Venäläisten osallistuminen Rion kisoihin on nyt kokonaisuudessaan kansainvälisen olympiakomitean käsissä.

Osanoton epääminen nostaa kieltämättä tärkeitä oikeusturvakysymyksiä niiden venäläisurheilijoiden osalta jotka ovat puhtaita, sillä heitäkin varmaan on. Korvausvaateitakin tullaan epäilemättä vielä esittämään. Oikea kohde niille eivät kuitenkaan ole kansainvälisestä dopingkontrollista vastaavat järjestöt vaan heidän oman maansa järjestelmä, jonka antamiin todistuksiin urheilijoiden puhtaudesta ei voi luottaa.

Vaikka asian käsittelyyn halutaan sekoittaa myös kansainvälistä politiikkaa, ei siihen perustuville intohimoille tule tässä antaa tilaa.

Nopein, paras ja itse asiassa ainoa tapa, jolla tästä päästään eteenpäin on, että Venäjällä ryhdytään todelliseen parannukseen. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikki nyt surkeata kohtaloaan valittavat urheilijat yhtyvät vaatimaan avointa ja uskottavaa doping-järjestelmän purkamista ja siihen osallistuneiden rankaisemista. Jos näiden joukossa on ollut FSB:n agentteja niin ei ole uskottavaa, että kyse olisi vain asianomaisten vapaa-ajan harrastuksesta. Tällaista ei voi kuitata vain toimitsija- ja kilpailukielloin silloin kun rikollisiin keinoihin perustuneen järjestelmän toimintaan on osallistunut poliittisia ja muita viranomaisia.

22.7. 2016

Vihapuhe ja sotaretoriikka

  Pakolaisiin, maahanmuuttajiin ja muutoin erilaisuuteen kohdistettu vihapuhe on rehottanut jo pitkään keskuudessamme. Suomalaisten hiljainen enemmistö, niin suvakeiksi kuin sitä nimitellään, ei tällaista haluaisi suvaita. Vihapuhe on kuitenkin voinut jatkua ja levittäytyä, kiitos sen tuulensuojan jota hallitustasolta ja erityisesti yhdestä hallituspuolueesta sille on annettu. Vasta aivan viime aikoina viranomaisetkin ovat heränneet siihen, että Suomessa on […]

Lue lisää...

Brexit-äänestyksen jälkeen

Brittien kansanäänestys EU-jäsenyydestä tuotti ikävän ja odottamattoman tuloksen. Emme todellakaan olisi tarvinneet maailmaan lisää sitä epävakautta ja epävarmuutta, jota tämäkin tuottaa. Maailmanloppua eikä edes EU:n hajoamista tämä ei nyt kuitenkaan ennusta. Paljon riippuu nyt siitä miten päätöksen jatkotoimet sekä Britanniassa että EU:ssa hoidetaan. Brexit luonnollisesti hallitsi European Council for Foreign Relationsin maanantain ja tiistain kokousta […]

Lue lisää...

Tampereen uudistunut Lenin-museo

Historia on aina läsnä ja vaikuttaa meihin siitä riippumatta olemmeko siitä tietoisia vai emme. Elämme valitettavasti aikaa, jolloin tietämättömyys historiasta on paremminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Historian heikko tuntemus avaa aina myös mahdollisuuksia historian väärinkäytölle kyseenalaisiin tarkoituksiin. Historian kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Historia on osasyyllinen moniin menneisiin, käynnissä oleviin ja epäilemättä myös tuleviin konflikteihin. […]

Lue lisää...

Rautaa rajalle on useammin johtanut sotiin kuin estänyt niitä

Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Suomen ja Venäjän ulkoministereiden tiedotustilaisuudessa Moskovassa kysymykseen antama vastaus, jonka mukaan Venäjä ei hyökkää Nato-maihin on otettu vastaan ikään kuin ilmoituksena, että Natoon kuulumattomiin maihin voidaan kyllä hyökätä. Ehkä tähän olisi saatu täsmennys, jos muutoin tällaisiin kysymyksiin erikoistuneet suomalaistoimittajat olisivat heti kysyneet aikooko Venäjä sitten hyökätä Suomeen. Yhdet levittävät nyt kieli […]

Lue lisää...