Suomi, aseriisunta ja Ottawan miinasopimus

Itsetuntoani hivelee, kun minut Tarja Halosen ohella nostetaan yhdeksi keskeiseksi vastuulliseksi siitä, että Suomi on liittynyt jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Vahvaa kannatustani sopimukselle kieltämättä en kuitenkaan pidä itseäni niin korvaamattomana, että uskottelisin Suomen jääneen ilman minua sopimuksen ulkopuolelle. Sopimukseen liittymistä on ollut toteuttamassa useampi hallitus eri kokoonpanoissa ja sen ratifiointi tapahtui eduskunnassa laajalla enemmistöllä.

Sopimukseen johtanut prosessi käynnistyi jo 90-luvun alussa yhtäältä Kanadan ja toisaalta joukon kansalaisjärjestöjä vetämänä ja vauhdittamana. Vuonna 1995 ulkoministeriksi tullut Tarja Halonen seurasi prosessia tarkoin ja sai tehdä paljon töitä, jotta koko prosessille naureskelleet ja sitä vähätelleet, reaalipolitiikan mestareina itseään pitävät suurlähettiläät ulkoministeriössä ottaisivat asian vakavasti. Heidän jarrutuksestaan ja vastarinnastaan johtuu, että liittymisaikataulut ja järjestelyt eivät olleet Suomelle kaikista optimaalisimpia. Mutta kaikesta, ml. korvaavien puolustusjärjestelmien hankinnasta sovittiin lopulta myös puolustusvoimain johdon kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tänään miinasopimukseen liittyneitä ja sen voimaansaattaneita maita on 163, viimeisimpänä liittyjänä Palestiina. Kaikki EU-maat ovat sopimuksessa, samoin kaikki Nato-maat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Maita jotka eivät ole sopimuksessa mukana ovat USA:n lisäksi mm. Venäjä, Kiina, Israel, Egypti ja Myanmar. Yhdysvallat vielä Obaman aikana ilmoitti noudattavansa sopimuksen määräyksiä, ainoana poikkeuksena Korean niemimaa.

Tässä jaossa Suomen paikka ei todellakaan voi olla jälkimmäisessä ryhmässä. Tuskin yksikään sopimukseen liittynyt EU-maa ajatteli liittymistä jarruttaa sillä perusteella, että kyseinen maa oli niin vastuullinen, ettei sen maamiinoihin kukaan siviili koskaan astuisi, mitä Suomessa vieläkin halutaan toistaa.

Miinasopimuksen syntyyn vaikutti oleellisesti se humanitäärinen katastrofi, jonka jalkaväkimiinojen käyttö eri puolilla maailmaa – myös Euroopassa ex-Jugoslavian alueella – oli aikaansaanut ja jonka uhreista ylivoimainen enemmistö oli naisia, lapsia ja muita siviilejä. Miinasopimus, joka myös kieltää aseen valmistamisen ja kaupan, on jo enemmän kuin puolittanut varastoitujen miinojen ja vuosittaisten miinauhrien määrän.

Mikään sopimus ei ole täydellinen, ja eniten on tehtävä töitä jotta kaikki maat saadaan sopimukseen mukaan. Sen jälkeenkin voi miinoja jäädä vielä ei-valtiollisten toimijoiden käyttöön, vaikka universaali sopimus lopulta senkin aukon sulkee.

3.1. 2018

Suomi ja EU:n puolustusyhteistyö

Turvallisuuspoliittisessa kirjoittelussa kohtaa usein väitteen, että Suomi, ja nimeltä mainiten presidentti Halonen ja minä ulkoministerinä olisimme vastustaneet Euroopan Unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön syventämistä yleensä ja erityisesti niin, että olisimme olleet vesittämässä Lissabonin sopimuksen 42. artiklassa olevaa, joskus harhaanjohtavasti turvatakuulausekkeeksi kutsuttua keskinäisen avunannon velvoitetta kannattamalla siihen liitettyä lausetta, jonka mukaan ”Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden […]

Lue lisää...

Venäjä ja informaatiovaikuttaminen

Monet ovat huomauttaneet, että tämän sivun päivitykset ovat harventuneet, sekä blogin että kirjavinkkien osalta. Facebookissa olen ollut vähintään yhtä aktiivinen päivittäjä kuin ennenkin, mutta tätä sivua olen viime aikoina lisännyt melko harvakseen. Jonkinlaisena uuden vuoden lupauksena koetan parantaa tapani. Kaikkea mitä on ajateltu, selvitelty ja kirjoitettu muualla ei ole järkevää yrittääkään esittää eteenpäin omissa nimissään, vaan jakaa […]

Lue lisää...

Työväentalot 100-vuotiaassa Suomessa

Työväenliikkeen järjestäytyminen nostatti työväentaloja ympäri Suomea. Vuonna 1916 työväentaloja oli jo 940, enemmän kuin kirkkoja koko Suomessa. Kun työväenliike järjestäytyi oli tavallista, että se tapahtui yhden suuren työväenyhdistyksen siipien suojassa niin, että naisten ja nuorten osastot, ammattiosastot, kuorot, orkesterit, kirjastot, opintopiirit, lukusalit, ravitsemusliikkeet, näyttämöt ja urheiluseurat olivat saman yhdistyksen jaostoja. Silloin myös työväentalosta tuli näiden […]

Lue lisää...

Kanervan suursotaharjoitusinto

Helsingin Sanomat antaa sunnuntailehdessään isosti tilaa Ilkka Kanervan toiveelle saada Suomeenkin monikansallinen suursotaharjoitus. Minä toivon suursotaharjoitusta yhtä vähän kuin suurta tai pientäkään sotaa. Kun Kanerva itsekin kertoo, että ”harjoituksilla on aina salattu agendansa” ei sen esiin kaivaminen ole tässä tapauksessa kovin vaikeata, mutta mielellään kuulisi Kanervan kertovan sen omin sanoin. Sotaretoriikan viljeleminen ja uhoileva voimannäyttö […]

Lue lisää...